Peräkkäin ku Pernun karittat

Tänään, 29.9 tulee Olhavan taistelusta kuluneeksi tasan 75 vuotta. Olhavan taistelu oli Lapin sodan ensimmäinen suomalaisuhreja vaatinut taistelu, vaikka laukauksia oli vaihdettu suomalaisten ja saksalaisten välillä jo päivää aiemmin Pudasjärvellä. Syyskuussa 1944 elettiin tulenarkoja aikoja. Neuvostoliiton kanssa oli juuri saatu sovittua aselepo ja välirauha, ja yli kolme vuotta kestänyt jatkosota oli päättynyt. Aselepo alkoi 4.9. ja välirauhan ehtona oli, että Suomi katkaisee virallisesti suhteensa Saksaan, sekä ajaa saksalaiset sotilaat maasta. Entiset aseveljet, saksalaiset ja suomalaiset solmivat kuitenkin salaisen, Syysmanooveriksi kutsutun sopimuksen. Sopimuksen mukaan saksalaiset lupasivat vetää ennaltailmoittamansa aikataulun mukaan joukkonsa Lapin kautta pois Suomesta, ja suomalaiset lupasivat seurata perästä noin päivämatkan päässä, jolloin suomalaiset sotilaat voisivat vallata saksalaisten jälkeensäjättämät, tyhjät asemat ilman taisteluja. Ensimmäiset kaksi viikkoa so...

Museo on tältä vuodelta jo sulkeutunut kävijöiltä, mutta talviunta se ei vielä ole ryhtynyt nukkumaan, päin vastoin. Ohikulkijat ovat saattaneet huomatakin, että Viljamakasiinin  ovi on toisinaan raollaan, kun museonhoitaja mittailee yläkertaa ja suunnittelee uutta näyttelyä. Tästä se lähtee! Vielä on kovin tyhjää, mutta lattiaan teipatut ääriviivat vinkkaavat jo tulevasta. Näyttelyä on lähdetty toteuttamaan muutaman vuoden vanhan näyttelyluonnoksen pohjalta. Näyttelyluonnos toimii osviittana, mutta paljon on vielä tehtävää. Rakenteiden suunnittelun jälkeen päästään jo huoltamaan museoesineitä ja suunnittelemaan näyttelytekstejä. Nyt ollaan kuitenkin vielä rakennusvaiheessa. Museossa kaikki tilat täytyy mitata tarkasti, että suunnitellut rakenteet mahtuvat varmasti oikeisiin kohtiin. Museossa kun ei ole yhtäkään suoraa seinää tai kulmaa, mikä on aivan ymmärrettävää yli 150-vuotiaan, sangen luonteikkaan rakennusvanhuksen kohdalla. Anekdoottina kerrottakoon, että esimerkik...

Melko tarkalleen 200 vuotta sitten Iissä nähtiin harvinainen näky: itse Venäjän (ja Suomen suurruhtinaskunnan) keisari, Aleksanteri I vieraili täällä. Suomi oli tuolloin ollut vasta noin 10 vuotta Venäjän vallan alla. Suomalaiset olivat kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä keisariinsa, olihan keisari pitänyt Ruotsin vallan aikaiset lait ja hallintokoneistot voimassa Suomessa. Silkkaa hyvää hyvyyttään Aleksanteri I ei näin toki tehnyt, vaan koska piti valmista ruotsalaisten aikaista hallintokoneistoa tehokkaampana, kuin venäläistä. Oli helpompaa pitää uusi suuriruhtinaskunta pyörimässä ja tyytyväisenä, kun kaikkea ei tarvinnut järjestää uudelleen. Pysyihän Aleksanterilla silti ylin päätäntävalta kaikkiin alueen asioihin.  Tämä tarkoitti suomalaisille kuitenkin itsenäisempää asemaa, ja parempaakin kuin muualla Venäjällä, kun maaorjuus ei tullut täällä voimaan. Tai ainakin suomalaiset olivat harvinaisesta arvovieraasta sangen uteliaita, sillä väen kerrotaan tungeksineen keisaria katsomaan...