Jäät vyöryvät

On sanottu, että tulva tulee joka kevät, kysymys vain kuuluu, kuinka suuri. Ennen vanhaan tulvia oikein odotettiin, koska tulvavesien mukana oli hyvä laskea myytävää tavaraa, kuten hirsiä ja tervaa, jokea pitkin Haminan markkinoille myytäväksi. 

"Oulusta 26 p. toukokuuta. Erinomaisen hidasta on lumen ja jään lähtö tänä kevännä ollut, ja kevättulvasta ei ole tietty paljo mitään. Tämä tuottaa suuren hankaluuden Iijoen latvalaisille, joilla runsas kevättulva on paraana keinona saada hirsilauttansa ja tervansa joen suuhun Oulun kauppijoille. (Oulun wiikkosanomat 6.6.1866)

Tulvia ei tietenkään odotettu vain ilolla: joka vuosi oli suuri jännityksen aihe, mihin jääpadot tänä vuonna kasautuisivat, ja minne vesi nousee ja kuinka pahasti. Suuret tulvat ovat koetelleet Iijokea ja sen rantojen asujia jo vuosituhansia, aina siihen saakka, kunnes voimalaitosten rakentaminen patosi joen 50-60-luvulla. Vaarassa olivat usein rannan lähellä olleet rakennukset, kuten rantaniittyjen heinäladot, Haminalaisten saunat ja aitat, Puodinkosken mylly ja useat iiläisten navetat ja joskus talotkin. Pahimmillaan tulvat veivät hökkeleitä merelle saakka, ja jääpadot ryskäsivät heikompia rakennelmia kumoon.

Tulviin oli toki varauduttu, mutta ennalta ei pystynyt ennustamaan, mihin jääpadot ja vesimassat kasautuivat. Pikaisen lehdistökatsauksen perusteella suuria tulvia on koettu ainakin vuosina 1888, 1910 ja 1931. Viimeisestä kerrotaan, että rautatiesillalla vesi oli ”ainakin neljä metriä tavallista korkeammalla”, ja että se hätyytteli jopa Tiiron törmän taloja ja Akolan kartanoakin, vaikka ne sijaitsivat kolme metriä korkealla törmällä. Patoja purettiin jopa räjäyttämällä.  

Iijoen tulvat olivat kestouutinen paikallislehdissä niin aiemmin, kuin nykyäänkin. Toisinaan tulvakuvia julkaistiin kauempanakin. Tässä Kalevan tyylinäytteet vuosilta 1929 ja 2019:

https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/pohjois-pohjanmaalla-tulvahuiput-ovat-luvassa-talla-viikolla-iijoella-odotetaan-suurta-tulvaa-vapun-aikaan/819116/

"Raasakkasuvannolle Iijoessa muodostunnutta jääpatoa rikottiin ampumalla toissayönä. Tästä olikin seurauksena, että pato  vähitellen murtui ja yhä yltyvä vedennousu saatiin estetyksi. Sitä ennen oli vesi kuitenkin ehtinyt jo tehdä sangen suuria tuhoja irroittamalla peltojen ruokamullat mukaansa. Pakasen talosta vei vesi neljä heinälatoa kokonaan ja yhden kuljetti  toiseen paikkaan. Useimmissa ladoissa  oli heiniä, toisissa enemmän toisissa vähemmän. Vielä rikkoivat jäät talon saunan ja siirtivät sen paikoiltaan ja viljamakasiinin alaosa myöskin murtui. Klasilan talosta niinikään kaatui saunna ja joutui jäiden alle. Vahinkojen suuruutta ei vielä lopullisesti ole arvioitu, mutta nousevat ne huomattaviin summiin. Aamupäivällä oli vielä jääpato ns. Venäjänkarin suunnalla, mutta toiset Iijoen sivuhaarat virtasivat vapaina. Tulvan uhka on vihdoinkin voitettu. - Kaleva 17.5.1929

Iisalmen sanomat 25.5.1929

Kainuun sanomat 25.5.1929

Vaikka voimalaitosrakentaminen onkin poistanut pahimmat tulvariskit Iin alueelta, on tulvien uhka Iijoen latvoilla varsin todellinen. Tänä vuonna näyttää onneksi siltä, että iso osa jäistä on lämpimien kelien vuoksi ns. sulaneet paikoilleen. Tämän vuoden tulvista Tulvakeskus ennustaa keskimääräisiä: 

”Ajankohtaan nähden selkeästi tavanomaista lämpimämpi sää aikaistaa tulvahuippuja Iijoen vesistöalueella, jossa tulvahuippu saavutetaan ennusteiden mukaan vapun tienoilla. Tulvasta on Iijoella tulossa ennusteiden mukaan keskimääräinen, mutta mahdollisten vesisateiden myötä tilanne voi muuttua.”