Tekstit

Koronakevät - tulevaisuuden historiaa

Kuva
Museot eivät kerää vain vanhoja esineitä ja tarinoita. Museot keräävät talteen myös nykyajan esineitä, tarinoita ja kokemuksia tulevaisuutta varten. Monet asiat voivat olla nopeastikin historiaa - kuten vaikkapa disketit. Historiaa kannattaakin tallettaa, kun sitä tehdään. Myöhemmin arkiset muistot ja esineet saattavat hävitä nopeastikin.


Nyt moni museo kerää muisti- ja kokemustietoa korona-ajasta ja sen tuomista muutoksista ihmisten arkeen. Tässä esimerkiksi Suomen käsityön museon keräys, jossa kerätään ihmisten muistoja Koronakeväänä tehdyistä käsitöistä. Saitko sinäkin lopulta valmiiksi sen ikuisuusprojektin, joka on odottanut vapaita viikonloppuja jo monta kuukautta? Tai opettelitko uuden käsityötaidon, tai verestit vanhaa? Museonhoitaja on ainakin tehnyt tänä keväänä enemmän käsitöitä, kuin koskaan, ja onpa muutama ikuisuusprojektikin valmistunut. Kävin jo kirjoittamassa niistä Käsityökevät 2020 -kampanjan sivulle, käy sinäkin kirjoittamassa omistasi! Mallia voit käydä vilkaise…

Kesää kohti - Museonhoitajasta ei päivääkään

Kuva
Kevät on taas täällä, ja museonhoitaja on palannut museolle. Poikkeuksellinen kevät on vaikuttanut tietysti myös minunkin työhöni. On saatu jännittää, avautuuko museo ollenkaan kesälle. Kun hallitus suositti museoiden avaamista ja varmistui, että kotiseutumuseokin avataan kävijöille, niin tietysti on pitänyt kiireen vilkkaa miettiä hyviä käytäntöjä, että saadaan pidettyä museo turvallisena vierailukohteena, pandemiasta huolimatta.

Muuten tämänhetkinen tilanne vaikuttaa jopa yllättävän vähän museonhoitajan työhön. Vaikka toimisto onkin siirtynyt kotiin ja tietysti kaipaan kovasti ihania Iin vapaa-aikapuolen työkavereita Nätteporin toimistolla, niin näin kevätaikaan joka tapauksessa suurin osa museonhoitajan ajasta menee museolla. Keväällä museolla on paljon pieniä huolto- ja ylläpitotöitä: pitää tarkastaa rakennukset, ettei missään ole vuotoja, tai muuta kummallista talven jäljiltä, vaihtaa lamppuja, tarkistaa, ettei kukaan pieni karvainen tai vähemmän karvainen luontokappale ole aset…

Pieni maistiainen tulevasta näyttelystä

Kuva
Tänään olen valmistellut näyttelyyn vähän erilaisia kuvia (ja tarinoita) jatkosodasta. "Lutolla huolto pelaa", lukee taakkaporo-kuvan takana. Sota-aikana Petsamossa porot olivat hyvä, ja toisinaan ainoa tapa toimittaa huolto perille talvella. Suomenhevosen tärkeydestä sodassa on puhuttu paljon, mutta porot ovat tainneet jäädä vähemmälle huomiolle, samoin kuin poromiehet. Petsamossa kolttasaamelaisten paikallistuntemus oli korvaamaton apu sotilaille.




Toisessa kuvassa on juuri kaadettu emokarhu. Pentua ei kuvassa näy, mutta sellainen partion kimppuun hyökänneellä emolla oli. Sotilailla taisi käydä pentua sääliksi, ja he ottivat pennun mukaansa leiriin. Pentu elelikin korsussa sotilaiden kanssa pari kuukautta, kunnes se päätettiin lahjoittaa eteenpäin marsalkka Mannerheimille. Suunnitelmasta kuultuaan marsalkka kuitenkin totesi, että "Mitä minä karhulla teen?", jolloin marsalkalle päätettiin lahjoittaa vähän helpommin käsiteltävä emokarhun talja. Lutto-nimen saanut…

Olhavan taistelusta 75 vuotta

Kuva
Tänään, 29.9 tulee Olhavan taistelusta kuluneeksi tasan 75 vuotta. Olhavan taistelu oli Lapin sodan ensimmäinen suomalaisuhreja vaatinut taistelu, vaikka laukauksia oli vaihdettu suomalaisten ja saksalaisten välillä jo päivää aiemmin Pudasjärvellä.

Syyskuussa 1944 elettiin tulenarkoja aikoja. Neuvostoliiton kanssa oli juuri saatu sovittua aselepo ja välirauha, ja yli kolme vuotta kestänyt jatkosota oli päättynyt. Aselepo alkoi 4.9. ja välirauhan ehtona oli, että Suomi katkaisee virallisesti suhteensa Saksaan, sekä ajaa saksalaiset sotilaat maasta.

Entiset aseveljet, saksalaiset ja suomalaiset solmivat kuitenkin salaisen, Syysmanooveriksi kutsutun sopimuksen. Sopimuksen mukaan saksalaiset lupasivat vetää ennaltailmoittamansa aikataulun mukaan joukkonsa Lapin kautta pois Suomesta, ja suomalaiset lupasivat seurata perästä noin päivämatkan päässä, jolloin suomalaiset sotilaat voisivat vallata saksalaisten jälkeensäjättämät, tyhjät asemat ilman taisteluja.

Ensimmäiset kaksi viikkoa sopim…

Museon syksy: Viljamakasiinin yläkerran näyttelyn suunnittelua

Kuva
Museo on tältä vuodelta jo sulkeutunut kävijöiltä, mutta talviunta se ei vielä ole ryhtynyt nukkumaan, päin vastoin. Ohikulkijat ovat saattaneet huomatakin, että Viljamakasiinin  ovi on toisinaan raollaan, kun museonhoitaja mittailee yläkertaa ja suunnittelee uutta näyttelyä.


Näyttelyä on lähdetty toteuttamaan muutaman vuoden vanhan näyttelyluonnoksen pohjalta. Näyttelyluonnos toimii osviittana, mutta paljon on vielä tehtävää. Rakenteiden suunnittelun jälkeen päästään jo huoltamaan museoesineitä ja suunnittelemaan näyttelytekstejä. Nyt ollaan kuitenkin vielä rakennusvaiheessa. Museossa kaikki tilat täytyy mitata tarkasti, että suunnitellut rakenteet mahtuvat varmasti oikeisiin kohtiin. Museossa kun ei ole yhtäkään suoraa seinää tai kulmaa, mikä on aivan ymmärrettävää yli 150-vuotiaan, sangen luonteikkaan rakennusvanhuksen kohdalla. Anekdoottina kerrottakoon, että esimerkiksi museon päätyseinien pituudessa on jo yli 15 senttimetrin ero!


Joitakin osioita yläkerran uudesta näyttelystä on m…

"Minä itse keisari!", eli kun keisari Haminan raitilla nähtiin

Kuva
Melko tarkalleen 200 vuotta sitten Iissä nähtiin harvinainen näky: itse Venäjän (ja Suomen suurruhtinaskunnan) keisari, Aleksanteri I vieraili täällä. Suomi oli tuolloin ollut vasta noin 10 vuotta Venäjän vallan alla. Suomalaiset olivat kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä keisariinsa, olihan keisari pitänyt Ruotsin vallan aikaiset lait ja hallintokoneistot voimassa Suomessa. Silkkaa hyvää hyvyyttään Aleksanteri I ei näin toki tehnyt, vaan koska piti valmista ruotsalaisten aikaista hallintokoneistoa tehokkaampana, kuin venäläistä. Oli helpompaa pitää uusi suuriruhtinaskunta pyörimässä ja tyytyväisenä, kun kaikkea ei tarvinnut järjestää uudelleen. Pysyihän Aleksanterilla silti ylin päätäntävalta kaikkiin alueen asioihin.

 Tämä tarkoitti suomalaisille kuitenkin itsenäisempää asemaa, ja parempaakin kuin muualla Venäjällä, kun maaorjuus ei tullut täällä voimaan. Tai ainakin suomalaiset olivat harvinaisesta arvovieraasta sangen uteliaita, sillä väen kerrotaan tungeksineen keisaria katsomaan sank…

Ilmastonmuutos tulee (taas), oletko valmis?

Kuva
Iissä järjestetään ensi viikonloppuna ilmastoaiheinen tapahtuma, IlmastoAreena. Kyseinen tapahtuma järjestetään museoalueella, joten päätinpä avata sanaisen arkkuni aiheesta minäkin. Museo ei ehkä kaikista äkkiseltään tunnu mitenkään merkittävältä toimijalta ilmastonmuutoksen kannalta, mutta se antaa jotakin, mitä kukaan muu ei voi: Pitkän ajan näkökulman ilmaston muutokseen ja sen merkitykseen alueen asukkaille. Mm. arkeologian ja historian keinoin tiedämme, miten menneisyyden ilmastovaihtelut ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Keskitynkin tässä päivityksestä kertomaan niistä, sillä nykyisestä ilmastonmuutoksesta löytyy varmasti parempiakin asiantuntijoita, esimerkiksi IlmastoAreenasta. Ohjelman ja lisätietoa tuosta tapahtumasta löydät täältä: https://ilmastoareena.fi/
Ehkä varhaisin ilmastoilmiö josta tämä blogin pieni ilmastohistoriakierros kannattaa aloittaa, on jääkausi. Jääkausi on tietysti useimmille paikallisille tuttu ilmiö, näkyyhän sen vaikutukset täällä edelleen. Jääkaud…