Peräkkäin ku Pernun karittat

Museot eivät kerää vain vanhoja esineitä ja tarinoita. Museot keräävät talteen myös nykyajan esineitä, tarinoita ja kokemuksia tulevaisuutta varten. Monet asiat voivat olla nopeastikin historiaa - kuten vaikkapa disketit. Historiaa kannattaakin tallettaa, kun sitä tehdään. Myöhemmin arkiset muistot ja esineet saattavat hävitä nopeastikin. Vieläkö teiltä löytyy näitä kotoa? Tai diskettiasemaa, jolla näitä voisi lukea? Nyt moni museo kerää muisti- ja kokemustietoa korona-ajasta ja sen tuomista muutoksista ihmisten arkeen. Tässä esimerkiksi Suomen käsityön museon keräys, jossa kerätään ihmisten muistoja Koronakeväänä tehdyistä käsitöistä. Saitko sinäkin lopulta valmiiksi sen ikuisuusprojektin, joka on odottanut vapaita viikonloppuja jo monta kuukautta? Tai opettelitko uuden käsityötaidon, tai verestit vanhaa? Museonhoitaja on ainakin tehnyt tänä keväänä enemmän käsitöitä, kuin koskaan, ja onpa muutama ikuisuusprojektikin valmistunut. Kävin jo kirjoittamassa niistä Käsityökevät

Kevät on taas täällä, ja museonhoitaja on palannut museolle. Poikkeuksellinen kevät on vaikuttanut tietysti myös minunkin työhöni. On saatu jännittää, avautuuko museo ollenkaan kesälle. Kun hallitus suositti museoiden avaamista ja varmistui, että kotiseutumuseokin avataan kävijöille, niin tietysti on pitänyt kiireen vilkkaa miettiä hyviä käytäntöjä, että saadaan pidettyä museo turvallisena vierailukohteena, pandemiasta huolimatta. Muuten tämänhetkinen tilanne vaikuttaa jopa yllättävän vähän museonhoitajan työhön. Vaikka toimisto onkin siirtynyt kotiin ja tietysti kaipaan kovasti ihania Iin vapaa-aikapuolen työkavereita Nätteporin toimistolla, niin näin kevätaikaan joka tapauksessa suurin osa museonhoitajan ajasta menee museolla. Keväällä museolla on paljon pieniä huolto- ja ylläpitotöitä: pitää tarkastaa rakennukset, ettei missään ole vuotoja, tai muuta kummallista talven jäljiltä, vaihtaa lamppuja, tarkistaa, ettei kukaan pieni karvainen tai vähemmän karvainen luontokappale ole aset