Kesää kohti - Museonhoitajasta ei päivääkään

Kevät on taas täällä, ja museonhoitaja on palannut museolle. Poikkeuksellinen kevät on vaikuttanut tietysti myös minunkin työhöni. On saatu jännittää, avautuuko museo ollenkaan kesälle. Kun hallitus suositti museoiden avaamista ja varmistui, että kotiseutumuseokin avataan kävijöille, niin tietysti on pitänyt kiireen vilkkaa miettiä hyviä käytäntöjä, että saadaan pidettyä museo turvallisena vierailukohteena, pandemiasta huolimatta.

Muuten tämänhetkinen tilanne vaikuttaa jopa yllättävän vähän museonhoitajan työhön. Vaikka toimisto onkin siirtynyt kotiin ja tietysti kaipaan kovasti ihania Iin vapaa-aikapuolen työkavereita Nätteporin toimistolla, niin näin kevätaikaan joka tapauksessa suurin osa museonhoitajan ajasta menee museolla. Keväällä museolla on paljon pieniä huolto- ja ylläpitotöitä: pitää tarkastaa rakennukset, ettei missään ole vuotoja, tai muuta kummallista talven jäljiltä, vaihtaa lamppuja, tarkistaa, ettei kukaan pieni karvainen tai vähemmän karvainen luontokappale ole asettunut taloksi museoihin. Tietysti pitää tehdä myös suursiivous, jotta museot ovat edustuskunnossa, kun ne avataan kesäksi! Neljän museorakennuksen siivous ei olekaan ihan pieni urakka, mutta mukava urakka se on: siinä tulee käytyä kaikki nurkat, näyttelyt ja esineet tarkkaan läpi, eikä mikään jää museonhoitajalta huomaamatta.

Tänä keväänä museonhoitajaa työllistää tietysti myös uuden näyttelyn pystytys! Koronakevään vuoksi pystytys on vähän viivästynyt, mutta teen hartiavoimin töitä, että uusittu näyttelyosio viljamakasiinin yläkerrassa saadaan auki kesällä kävijöille. Avajaisia emme tällä kertaa voi järjestää, mutta ehkä sitten ensi vuonna vietämme myöhäiset ja sitäkin suuremmat avajaiset?

Tässä pieni maistiainen tulevasta näyttelystä: Leikkileivinuuni! Minä olen aivan täydellisen rakastunut tähän minikokoiseen leivinuuniin, kaikkine hienoine yksityiskohtineen. Huomatkaa rappaus, mahdottoman hieno arinan luukku, ja nokijäljetkin nuohousluukkujen yllä! Komeuden kruunaa uuniin taiottu hiillos, sekä minikokoinen leipälapio. Uudessa näyttelyssä esitellään mm. ruuan historiaa ja paikallista ruokataloutta, ja siihen tämä uunikin liittyy. Tämähän ei siis suinkaan ole vain näyttelyrekvisiittaa. Uuni tulee lasten vanhanajan leikkikeittiöön, jossa lapset saavat leikkiä ja "leipoa" vaikkapa huoparieskoja. Tämän mahdottoman hienon uunin meille taikoi toiveiden ja mittojen mukaan Iipaja. En voi kuin suositella heitä, Iipajan porukka on aivan mahdottoman hienosti toteuttanut tämänkin näyttelyn kaikki puiset rakenteet ja lavasteet! Täältä voit lukea lisää Iipajan toiminnasta:  https://www.ii.fi/iipaja

Niin kovin herttainen tämä minikokoinen leivinuuni!