Olhavan taistelusta 75 vuotta
Tänään, 29.9 tulee Olhavan taistelusta kuluneeksi tasan 75 vuotta. Olhavan taistelu oli Lapin sodan ensimmäinen suomalaisuhreja vaatinut taistelu, vaikka laukauksia oli vaihdettu suomalaisten ja saksalaisten välillä jo päivää aiemmin Pudasjärvellä.
Syyskuussa 1944 elettiin tulenarkoja aikoja. Neuvostoliiton kanssa oli juuri saatu sovittua aselepo ja välirauha, ja yli kolme vuotta kestänyt jatkosota oli päättynyt. Aselepo alkoi 4.9. ja välirauhan ehtona oli, että Suomi katkaisee virallisesti suhteensa Saksaan, sekä ajaa saksalaiset sotilaat maasta.
Entiset aseveljet, saksalaiset ja suomalaiset solmivat kuitenkin salaisen, Syysmanooveriksi kutsutun sopimuksen. Sopimuksen mukaan saksalaiset lupasivat vetää ennaltailmoittamansa aikataulun mukaan joukkonsa Lapin kautta pois Suomesta, ja suomalaiset lupasivat seurata perästä noin päivämatkan päässä, jolloin suomalaiset sotilaat voisivat vallata saksalaisten jälkeensäjättämät, tyhjät asemat ilman taisteluja.
Ensimmäiset kaksi viikkoa sopimus piti, ja sen ansiosta esimerkiksi Oulu säästyi tuhoamiselta ja sotatoimilta, samaten Iin kirkonkylä. Suomeen saapunut Neuvostoliiton valvontakomissio kuitenkin pisti merkille taistelujen puutteen, ja painosti Suomea toimintaan. Neuvostoliitto uhkaili Suomea miehityksellä, mikäli Suomi ei itsekseen saisi ajettua saksalaisia aseellisesti ulos maasta.
Valvontakomission uhkailun vuoksi Suomen oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin ja rajalinja vedettiin lopulta Iissä. Vielä Iijoen ylittänyt rautatiesilta räjäytettiin 27.9. ilman kahakoita; saksalaiset sotilaat ystävällisesti varoittivat uteliaita paikallisia tulemasta liian lähelle räjäytyspaikkaa, eikä räjäytystä yritetty estää.
Iijoen ylityksen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Hjalmar Siilasvuo otti suomalaisen kolmannen armeijakunnan johdon käsiinsä 27.9. Heti seuraavana päivänä Siilasvuo komensi suomalaiset joukot pikavauhtia Pudasjärvellä vetäytyvien saksalaisten kimppuun. Suomalaiset yhyttivätkin saksalaiset joukot Pudasjärvellä ja vaativat näitä antautumaan, mihin nämä eivät suostuneet, ja 28.9 käytiin Lapin sodan ensimmäinen laukaustenvaihto.
Seuraavana päivänä, 29.9 Olhavassa suomalaiset joukot pyrkivät estämään Olhavajoen ylittävän maantiesillan ja rautatiesillan räjäytykset. Suomalaisten suunnitelmana oli koukata Olhavajoen yli kauempana sillasta, jolloin toinen, pienempi joukko voisi ottaa nopealla rynnäköllä sillan haltuunsa ja turvata sen. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun suomalaiset havaitsivat saksalaisten aloittavan nopean vetäytymisen asemistaan luultua aiemmin. Suomalaiset tiesivät, että lähtiessään saksalaiset räjäyttäisivät sillan. Luutnantti Georg Mandelin juoksi sillalle taistelulähettien Ludvig Peltovuoman ja Aarno Takkusen kanssa pyrkimyksenään katkaista sillan räjähteiden sytytyslangat. Tämän huomatessaan saksalaiset kuitenkin räjäyttivät sillan. Räjähdyksessä kuolivat kaikki kolme sillalle rynnännyttä suomalaista, sekä saksalaisten kahden miehen siltavartio. Tämän jälkeen alkanut laukaustenvaihto suomalaisten ja saksalaisten välillä kesti vielä puoli tuntia, joka vaati vielä kaksi suomalaisuhria ja päättyi saksalaisten vetäytymiseen kohti pohjoista.
Kahden päivän kuluttua Olhavan taistelusta Lapin sota alkoi todella suuremmassa mittakaavassa, kun suomalaiset suorittivat Tornion maihinnousun 1.10.1944. Maihinnousussa ja sen jälkeisessä viikon taisteluissa kuoli yli tuhat suomalaista ja Lapin sota kävi Kemi-Tornion alueella kuumimmillaan.
Saksalaiset polttivat peräytyessään suurimman osan lappia. Tuhansia lappilaisia lähti evakkoon eteläisempään Suomeen ja Ruotsiin, ja palatessaan löysivät vain rauniot. Rajalinja suhtautumisessa saksalaisiin sodan jälkeen noudattelikin Lapin sodan taistelujen linjaa; Oululaisten muistoissa esiintyy enimmäkseen kohteliaita saksalaisia sotilaita ja näiden kanssakäymistä paikallisten kanssa muistellaan lämmöllä, samoin iiläisten, mutta Torniosta eteenpäin muisteltiin vain Lapin totaalista tuhoa.
Lapin sota päättyi vasta huhtikuussa 1945, kun viimeisetkin saksalaiset sotilaat vetäytyivät Norjan puolelle. Lapin sota kesti yli puoli vuotta ja vaati tuhansia ihmishenkiä. Sodan jälkiä löytyy Lapista edelleen, sekä sotaromun että saksalaisten maastoon kaivamien puolustusasemien muodossa.
Syyskuussa 1944 elettiin tulenarkoja aikoja. Neuvostoliiton kanssa oli juuri saatu sovittua aselepo ja välirauha, ja yli kolme vuotta kestänyt jatkosota oli päättynyt. Aselepo alkoi 4.9. ja välirauhan ehtona oli, että Suomi katkaisee virallisesti suhteensa Saksaan, sekä ajaa saksalaiset sotilaat maasta.
Entiset aseveljet, saksalaiset ja suomalaiset solmivat kuitenkin salaisen, Syysmanooveriksi kutsutun sopimuksen. Sopimuksen mukaan saksalaiset lupasivat vetää ennaltailmoittamansa aikataulun mukaan joukkonsa Lapin kautta pois Suomesta, ja suomalaiset lupasivat seurata perästä noin päivämatkan päässä, jolloin suomalaiset sotilaat voisivat vallata saksalaisten jälkeensäjättämät, tyhjät asemat ilman taisteluja.
Ensimmäiset kaksi viikkoa sopimus piti, ja sen ansiosta esimerkiksi Oulu säästyi tuhoamiselta ja sotatoimilta, samaten Iin kirkonkylä. Suomeen saapunut Neuvostoliiton valvontakomissio kuitenkin pisti merkille taistelujen puutteen, ja painosti Suomea toimintaan. Neuvostoliitto uhkaili Suomea miehityksellä, mikäli Suomi ei itsekseen saisi ajettua saksalaisia aseellisesti ulos maasta.
Valvontakomission uhkailun vuoksi Suomen oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin ja rajalinja vedettiin lopulta Iissä. Vielä Iijoen ylittänyt rautatiesilta räjäytettiin 27.9. ilman kahakoita; saksalaiset sotilaat ystävällisesti varoittivat uteliaita paikallisia tulemasta liian lähelle räjäytyspaikkaa, eikä räjäytystä yritetty estää.
 |
| Iijoen asemakylän rautatie- ja maantiesilta tuhoutuneena 28.9.1944. SA-Kuva. |
Iijoen ylityksen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Hjalmar Siilasvuo otti suomalaisen kolmannen armeijakunnan johdon käsiinsä 27.9. Heti seuraavana päivänä Siilasvuo komensi suomalaiset joukot pikavauhtia Pudasjärvellä vetäytyvien saksalaisten kimppuun. Suomalaiset yhyttivätkin saksalaiset joukot Pudasjärvellä ja vaativat näitä antautumaan, mihin nämä eivät suostuneet, ja 28.9 käytiin Lapin sodan ensimmäinen laukaustenvaihto.
Seuraavana päivänä, 29.9 Olhavassa suomalaiset joukot pyrkivät estämään Olhavajoen ylittävän maantiesillan ja rautatiesillan räjäytykset. Suomalaisten suunnitelmana oli koukata Olhavajoen yli kauempana sillasta, jolloin toinen, pienempi joukko voisi ottaa nopealla rynnäköllä sillan haltuunsa ja turvata sen. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun suomalaiset havaitsivat saksalaisten aloittavan nopean vetäytymisen asemistaan luultua aiemmin. Suomalaiset tiesivät, että lähtiessään saksalaiset räjäyttäisivät sillan. Luutnantti Georg Mandelin juoksi sillalle taistelulähettien Ludvig Peltovuoman ja Aarno Takkusen kanssa pyrkimyksenään katkaista sillan räjähteiden sytytyslangat. Tämän huomatessaan saksalaiset kuitenkin räjäyttivät sillan. Räjähdyksessä kuolivat kaikki kolme sillalle rynnännyttä suomalaista, sekä saksalaisten kahden miehen siltavartio. Tämän jälkeen alkanut laukaustenvaihto suomalaisten ja saksalaisten välillä kesti vielä puoli tuntia, joka vaati vielä kaksi suomalaisuhria ja päättyi saksalaisten vetäytymiseen kohti pohjoista.
 |
| Olhavan taistelun muistomerkki Olhavan koulun edessä. Kuva: Hanna Puolakka |
Kahden päivän kuluttua Olhavan taistelusta Lapin sota alkoi todella suuremmassa mittakaavassa, kun suomalaiset suorittivat Tornion maihinnousun 1.10.1944. Maihinnousussa ja sen jälkeisessä viikon taisteluissa kuoli yli tuhat suomalaista ja Lapin sota kävi Kemi-Tornion alueella kuumimmillaan.
 |
| Hevoset ensikertaa lähdössä laivamatkalle Tornioon. Kuormaus käynnissä. Oulu,Toppila 5.10.1944. SA-kuva. |
Saksalaiset polttivat peräytyessään suurimman osan lappia. Tuhansia lappilaisia lähti evakkoon eteläisempään Suomeen ja Ruotsiin, ja palatessaan löysivät vain rauniot. Rajalinja suhtautumisessa saksalaisiin sodan jälkeen noudattelikin Lapin sodan taistelujen linjaa; Oululaisten muistoissa esiintyy enimmäkseen kohteliaita saksalaisia sotilaita ja näiden kanssakäymistä paikallisten kanssa muistellaan lämmöllä, samoin iiläisten, mutta Torniosta eteenpäin muisteltiin vain Lapin totaalista tuhoa.
Lapin sota päättyi vasta huhtikuussa 1945, kun viimeisetkin saksalaiset sotilaat vetäytyivät Norjan puolelle. Lapin sota kesti yli puoli vuotta ja vaati tuhansia ihmishenkiä. Sodan jälkiä löytyy Lapista edelleen, sekä sotaromun että saksalaisten maastoon kaivamien puolustusasemien muodossa.
 |
| Liedakkalan kylä palaa 10.10.1944. Sa-Kuva. |
Kommentit
Lähetä kommentti