Olhavan taistelusta 75 vuotta

1918 - Sisällissota Iissä

Tänä vuonna Suomen sisällissodasta on tullut kuluneeksi sata vuotta. Sisällissota käytiin keväällä 1918, mutta sen vaikutukset jatkuivat pitkään. Syksyn mittaan 1918 sotavankileirit lakkautettiin ja vangit siirrettiin siviilihallinnon piiriin. Samalla suurin osa armahdettiin ja sata vuotta sitten, 31.10.1918, armahdettiin suurin osa vielä vangittuna olleista punavangeista, 10 000 vankia. Tämän vuoksi ajattelin tämän olevan ihan sopiva aika sisällissodan muisteluun blogissa - keväällähän tätä blogia ei vielä ollut olemassakaan.

Vaikka Ii ei kuulunutkaan sisällissodan eturintamaan eikä päänäyttämöihin, sen vaikutukset näkyivät kyllä myös Iissä.  Oulussa punakaarti ja valkoisten joukot ottivat yhteen sillä seurauksella, että valkoiset valtasivat kaupungin. Iiläisiä ei näytä olleen juurikaan niissä kahinoissa mukana, ainakaan kaatuneena tai vangittuna. Muutenkin iiläisiä näyttää osallistuneen sisällissodan taisteluihin varsin vähän, ja mieliala kotipitäjässäkin pysyi jokseenkin maltillisena. Tunteet varmasti kuohahtelivat, mutta enemmän huolta on ainakin lehtien ja muistelmien perusteella aiheuttanut yli aatteen rajojen nälkä ja huoli ruuan riittävyydestä.

Alle olen koonnut muutamia uutispätkiä, jotka kuvaavat ajan tilannetta ja kehittymistä hyvin. Lähteinä on toimineet  Väinö Tolosen toimittama ”Uutisia Iistä ja Yli-Iistä 1900-1924”, sekä tietysti oululaiset sanomalehdet, erityisesti Kaleva, joka edusti valkoista mediaa, sekä punaisten puolta edustanut Kansan Tahto.

"Anarkia saatu toistaiseksi Oulussa estetyksi - - Mieliala ei silti suinkaan ole rauhoittunut."
Kaleva 28.1.1918.

Levottomuudet alkavat

Sisällissota alkoi toden teolla tammikuussa 1918. Ensimmäisessä pätkässä tilanteen kärjistyminen ja puolten välinen provokaatio näkyy hyvin. Toisaalta, Iistä ei nähdä uutisia kaartin kokoontumisista, työläisten agitaatiosta tai lahtarien hirmuteoista, vaan lähinnä nälästä ja viljasta. Suurin huoli oli yhteinen: maan rauhattomuus vaikeutti ostoviljan saantia.

”Eilen ilmoitettiin meille, että Iissä uhkaa todellinen nälänhätä. Jakopaikoissa ei saa enää jauhontomuakaan. Useat perheet ovat olleet jo viikkomääriä leivättä. Jo nyt, kun lahtarit ovat pysäyttäneet junaliikenteen suurimmalta osalta, ei enää tietenkään ole toivoakaan leipäviljan saamisesta Iihin, joten seudun työläiskuluttajia odottaa ilmeinen nälkäkuolema.

Onko siihen Oulun ja Pohjanmaan anarkian synnyttäjillä, porvaristolla ja maaherralla, mitään muuta sanottavana kuin, että sitä he ovat tarkoittaneetkin? Mutta ”luja järjestysvaltahan” on aivan tarpeeton kansan kuollessa nälkään. Vai kuinka, herrat aserosvot ja anarkian lietsojat?” 

– Kansan tahto 20.1.1918

”Elintarvikeasioista Iissä on viime viikon ajalla pidetty neuvottelukokouksia maanviljelijöiden ja työläisten kanssa. Kaikissa näissä kokouksissa on painostettu sitä seikkaa, että viljan tänne nälkäperukoille saannin suhteen on maamme hallituksen mitä pikimmin ryhdyttävä sellaisiin toimiin, että viljavimmista kunnista siirrettäisiin tänne syömäviljaa ja että ollaan pian pakotetut siemeniinkin käymään käsiksi, jos ei muualta apua tule. Kuluttajien taholta on noissa kokouksissa painostettu, että kunnan on, mikäli mahdollista, laajemmassa muodossa pantava toimeen hätäaputöitä.”

 – Kansan tahto 31.1.1918.

Iin Suojeluskunnan lippu, Kansallisarkisto.

Verkkaiset, kyräilevät iiläiset: Sota ohi ennen kuin se alkoikaan?

Helmikuussa Kansan Tahdon julkaisu loppuu ja Pohjois-Suomen tilanne alkoi olla kuitenkin selvä sen jälkeen, kun valkoiset valtasivat ensin onnistuneesti Oulun 3. helmikuuta, ja voittivat myös Tornion ja Tervolan kahakat. Kemistä ei taisteltu, vaikka se olikin Pohjois-Suomen punaisin kaupunki, vaan Kemin punakaarti antautui taistelutta 6. helmikuuta 1918.

”Iin kunnalliset vaalit, jotka oli määrätty toimitettavaksi t.k. 20 pnä, on kuntakokouksen päätöksellä 11 pnä maaliskuuta lykätty tulevaisuudessa pidettäväksi. Iin kunnallisvaalien keskuslautakunta.” –Kaleva 14.3.1918

”Sotaverot Iin kunnassa kannetaan huhtikuun 20pnä alkaen klo 10ap. - - Samalla huomautetaan täten maksajille, että ne sotaverot, joita ei makseta sanottuna päivänä, tulevat heti uloshaettaviksi. Sotaverolautakunta.” –Kaleva 12.4.1918

Kuten ei sisällissota muutenkaan, myöskään sen jälkipuinnit eivät Iissä äityneet erityisen väkivaltaisiksi. Ahti Liedeksen kirjassa ”Isä mulle Iitä neuvoi” hän siteeraa isänsä Jaakko Liedeksen muistelmia tuolta ajalta:

”Oulun taistelussa, joka käytiin helmik. alkupäivinä ei paikkakunnan työläisiä ollut ketään mukana, helmik. 4. päivänä pidetyssä kaartin kokouksessa sinne päätettiin lähteä, vaan samana päivänä myöhemmin tullessa tieto, että valkoiset ovat voittaneet Oulun taistelussa raukesi lähtö luonnollisesti”. 

Huomatessaan molemmin puolin myöhästyneensä Oulun kahakasta, Suojeluskunta ja työväenneuvosto päättivät vielä samana iltana pitää kokouksen, että voitaisiin neuvotella yhteistoiminnasta rauhattomuuksien estämiseksi. Kokouksessa keskusteltiin, mistäpä muustakaan kuin viljasta. Elintarvikelautakunnan varastot olivat tyhjät, samaten lainamakasiinin (nyk. kotiseutumuseon) siemenviljat syöty, ja ylijäämätkin oli jo talollisilta takavarikoitu ja jaettu. 

" Tästä asiasta keskusteltaessa Elintarvikelautakunnan puolesta ilmoitettiin, tetä on ajateltu, että talollisilta vaadittaisiin puolet rukiin siemenistä ja niitä syöden sitten elettäisiin muutamia viikkoja. Tällöin ilmoitettiin porvariston taholta Aug. Kakon suun kautta, että talolliset luovuttavat kyllä 1/2 rukiin siemenistä, jos punakaarti luovuttaa asevarastonsa heidän käytettäväkseen. 

Tämä porvariston häikäilemätön ehdotus, joka heitettiin niin kuin taisteluhaasteeksi, sillä he varmaan tiesivät itsekin, ettei työläisillä ollut muita aseita kuin ne haulikkotötteröt, joista jo edellä on mainittu."

Hankala oli punaisten aseita takavarikoida, kun pelättyjen kiväärien sijaan paikallisosastolla oli lähinnä haulikkonsa. Kuten Jaakko Liedeksen muisteluista huomaa, oli Iissäkin epäluuloa, puolin ja toisin. Suojeluskunta pelkäsi työläisten hyökkäystä, ja työläiset epäilivät talollisia viljan pimittämisestä. 

Kaikki eivät tietenkään neuvotteluihin tyytyneet, vaan myös mustan pörssin kauppa kukoisti:

”Takavarikoitua viljaa, jota äskettäin oli otettu Koskelankylässä eräiltä iiläisiltä salakauppiailta, oli läänin maaherran määräyksestä annettu lääninkomitean vapaaseen käytäntöön.”
 – Kaleva 27.3.1918

Iin työväentalo, joka rakennettiin 1915.
Suojeluskunta otti talon haltuunsa vuodeksi, maaliskuusta 1918 toukokuuhun 1919.

Sisällissodan loppumainingit ja jälkipuinnit

Vasta 6. huhtikuuta C. G. E. Mannerheimin johtamien valkoisten joukkojen Helsingin valtauksen jälkeen sodan lopputulos alkoi olla kaikille selvä, mikä näkyy myös lehtien kirjoittelussa. Iissä oli selvitty varsin vähäisin miestappioin, taisteluissa ja leireillä ei kuollut montaakaan miestä.

Kuivaniemellä teloitettiin kaksi miestä, mutta Iissä huhuttuja teloitustuomioita ei ainakaan pantu täytäntöön. Näiden lisäksi Iiläisiä (ja Yli-Iiläisiä) kaatui sisällissodassa kahdeksan kappaletta, jokainen kaukana kotipaikaltaan. Kaleva julkaisi 4.2.1919 listan seitsemästä valkoisten puolella taistelleesta iiläisestä kuolleesta, mutta tässä listassa on mukana henkilö, joka myöhemmin todettiinkin vielä elävien kirjoissa olevaksi. Muiden kuuden nimet on kaiverrettu Iin kirkon pihalla seisovaan muistomerkkiin. Kiveenkirjattujen lisäksi sisällissodassa kuolleiden luettelosta löytyy valkoisten puolella taistellut Kalle Alaräihä, joka on kuollut Venäjällä, olosuhteista ei ole sen tarkempaa tietoa. Oletettavasti Kalle on lähtenyt Karjalaan veljeskansaa vapauttamaan, Itä-Karjalan itsenäistymispyrkimysten tuoksinaan, ja kaatunut taistelussa. Lisäksi yksi iiläinen punakaartilainen, Uuno Kimari, on merkitty kuolleen Riihimäen vankileirillä 23.7.1918. 

Kokonaisuudessaan ”Iiläiset sodissa” -kirjassa mainitaan noin viitisenkymmentä sisällissodassa valkoisten puolella taistellutta. Punaisten puolella olleita ei juuri missään mainita eikä lehdissä luetella – muuten kuin että Kalle Virkkula erotettiin vaivaishoitohallituksen ja kansakoulujohtokunnan jäsenyydestä punakaartiin sekaantumisen takia. Jaakko Liedeksen mukaan 28 kappaletta punaisia päätyi vankileireille, ja armahdettiin viimeistään lokakuun lopussa.

”Viime huhtikuun 19. päivänä haudattiin Iissä suurilla juhlallisuuksilla kolme vapaustaistelussa kaatunutta iiläistä soturia: Artturi Ylipahkala Karjalan kylästä, Janne Jussila, kuuluisan hiihtäjän Kalle Jussilan poika Pirttitörmän kylästä ja Janne Jalonkoski Tannilan kylästä. Klo 1 päivällä lähti surusaattue Etelä-Iin työväentalolta, jossa Iin suojeluskunnan huoneisto nyt sijaitsee, pitkänä jonona kohti juhlapukuista kirkkoa. Kunniavartiostona oli suojeluskuntaosastoja Iin eri kylistä ja myös Kuivaniemeltä asti… - - ” – Kaleva 1.5.1918

”Iin suojeluskunta toimeenpanee Sankarien hautapatsasrahaston hyväksi isänmaallisen juhlan Iin Koskiniemellä sunnuntaina kesäkuun 16 päivänä klo 14 iltapäivällä. Sadeilman sattuessa pidetään juhla suojeluskunnan talolla. Juhlatoimikunta.” – Kaleva 12.6.1918.