Kummitusjuttu 160 vuoden takaa Iistä

Tasan 160 vuotta sitten Oulun Wiikkosanomissa julkaistiin varsin karmaiseva juttu Iiläistä leskeä vaivanneesta räyhähengestä. Juttu noudattelee näiden kummitusjuttujen tavallista kaavaa; tuvassa räyhähenki paiskoi kaikenlaisia asioita, mutta ihmisiin se ei sentään tuntunut kajonneen. Valitettavasti jatkojuttua en löytänyt, eli ongelman ratkeaminen jäi nyt historian hämäriin. Sen pitemmittä puheitta annan nimimerkki A.K:n kertoa tapahtumista, puhtaaksi kirjoitetun jutun löydät taas tuttuun tapaan kuvien jälkeen!

”Iistä 23. päivänä joulukuuta Kirjoitin alusta vuotta Iiläisen nimellä Oulun W. Sanomiin sanan muutaman iiläisten tawoista, ja koska A.P jälleen on julkaissut jotain näiltä tienoilta, niin minäkin nyt vuorollani. A.P kyllä kyntää kynällänsä, vetää mustat vakonsa, mutta koska ainoastansa Karjalan Kylästä, niin sietäisi siis syystä seurakunnan vähän kummallisempia seikkojakin selittää. Olen sanomalehdissä lukenut kirjeitä welhoista, noidista ja maanalaisista, mutta Iistäpä nyt on ollut kummempia kuulumisia, tähän asti tutkimattomia näytelmiä. 

Etelä-Iin kylässä, ei kaukana kirkolta, asuu muuan vanha leski, jonka tykönä itse rietas (helwettiipi) talwis-iltana on huwitellut itseänsä ja näytelmiä pitänyt (joko hänkin tahtonee todella näytelmä-muuwia noudattaa?). Ja niin kuin Iiläisetkin ovat erinomaisemmin taipuvaisemmat uskomaan ja luottamaan tähän rumaan otukseen, kuin Jumalaan, ehkä opettajat uutteruudella pyytävät sitä heissä kuolettaa, niin on hän kuitenkin nyt moniain viikkoin sisällä kerännyt itsellensä suuren lauman uskovaisia. Mainittu vanha leski on muka harrastanut jumalisuutta, ehkä niin kuin koko ympäristöllä täällä tietään ainoasti ulkoapäin ja tämän itsehurskaan jumalisuudensa todistamiseksi keinotellut minkä mitäkin. Onpa nyt vertaillut itseänsä Lutherukseen, jolle se ruma myös kerran Warburgista osotti näytelmänsä.  

Tämän lesken huoneessa muka toolit, pöydät ja kaapit näkymättömällä vaikutuksella kaadetaan, vieläpä rakas kahvepannukin pyllistyy. Kiikkutooli heiluu itsekseen toisessa lukitussa huoneessa, halkoja, kenkärajoja, rautapalaisia ja paljon muuta viskataan sisälle huoneeseen, ehkä ovi on lukittu; sanottiinpa pannun vielä oven lukkoa korjaavalle sepällekin silmälasit nenään, kaikki siltä näkymättömältä; vieläpä kuuluu perstuvastajyrkällä äänellä puhuttavan ja kämmen räppösiä lyötävän, ja kuin sisällä olevat, joita usein on 3 eli 4 henkeä, menevät katsomaan, niin ei näy mitään. 

Näitten ilvetten ja kummitusten tähden on usiampi henki aina ollut yötä vahdissa lesken tykönä. On tästä asiasta pidetty kirkkoraadikin, mutta ei ole paljon mitään valistusta vielä saatu, ja on tämä ylöslykätty vastaiseksi vierasten miesten kuulustelemiseksi.  – Oli lesken likin sukulainen nykyään yöpynyt sen tykö. Mutta ei ollut silloin kuulunut risahdusta eikä rasahdusta, ja kuin yksi seurakunnan opettajista, joka vaadittiin siellä käymään, kysäsi muutamalta, joka usein oli kuullut ja nähnyt nämä kummitukset, minkätähden ei rietasta silloin kuulunut; niin sai hän tämän vastauksen: manalaiset eivät kuulemma kärsi viinan hajua, eivätkä näy silloin (sillä matkustaja oli pannut eväsviinalasinsa pöydälle). Niin eipä tiennyt opettaja, kuin eivät kristilliset opetukset mitään vaikuttaneet, parempaa neuvoa tälle viheliäiselle antaa kuin että koska viina on niin hyödyllinen, ostaa noin korttelin mitan sitä ja pitää sen huoneessa, että tuo ilkiää viinahajua kärsimätön rietas lahkonensa manalaisten kanssa poiskarkotettaisiin. Ymmärsi tuo uskovainen kuitenkin pilkan.                   
                          

A.K."