Iiläiset naiset äänioikeuden asialla

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle! Itsenäisyyspäivän kunniaksi on hyvä nostaa esiin myös iiläisten naisten ponnistukset yli sadan vuoden takaa; tasan 113 vuotta sitten Kalevassa kerrottiin, että iiläiset naiset vaativat yksimielisesti äänioikeutta, ja päättivät jopa lähettää oman edustajansa yleiseen naisten äänioikeuskokoukseen, joka pidettiin Helsingissä 2.12.

”Naisten kokous Iissä.

Viime kuun 26 pnä oli Iin kunnanhuoneella paikkakunnan naisasialiitto Unionin kehotuksesta kokous naisten valtiollisesta äänioikeusasiasta. Naisia oli kokoontunut huone täyteen. Keskustelut olivat vilkkaita. Yksimielisesti vaativat naiset äänioikeutta ja ettei vaatimus ollut vaan tyhjää puhetta, vaan tositoimintaa, todistaa se että Iin naiset päättivät lähettää oman edustansa siihen yleiseen naisten äänioikeuskokoukseen, jota pidetään Helsingissä joulukuun 2 pnä. Edustajaksi valittiin rouva Liina Aulin ja varalta neiti Jenny Häggqvist.”

Samaan syssyyn on hyvä muistuttaa taas yhdestä iiläisestä naisten äänenkantajasta, Maria Paasosta (1868-1945), jonka syntymästä tuli 13.11.2018 kuluneeksi 150 vuotta. Vuonna 1907 valittiin autonomisessa Suomessa ensimmäinen eduskunta. Tässä ensimmäisessä eduskunnassa oli peräti kaksi iiläistä kansanedustajaa: Maria Paaso, ja Pekka Ahmavaara.

Maria Paaso oli yksi Suomen ensimmäisen eduskunnan 19:sta naiskansanedustajasta. Ompelija Maria Paaso oli sosiaalidemokraattien edustaja, ja istui eduskunnassa yhden kauden ajan. Maria Paaso muutti jo 14-vuotiaana Iistä Helsinkiin. Helsingissä Paaso liittyi ensin raittiusyhdistykseen ja myöhemmin työväenyhdistykseen, jossa temperamenttinen Paaso huomattiin erityisen hyväksi puhujaksi. Maria oli äänioikeustaistelija, joka kiersi tilaisuudesta toiseen pitämässä kiihkeitä puheita yleisen äänioikeuden puolesta, jotta myös naiset, työläiset ja torpparit saisivat äänestää. Kun yleinen ja yhtäläinen äänioikeus saavutettiin vuonna 1906, oli jo kiire valmistautua vain vuoden kuluttua järjestettäviin ensimmäisiin eduskuntavaaleihin, joissa tulos oli Marialle menestyksekäs.

Maria tuli tunnetuksi erityisesti naisten ja lasten oikeuksien puolestapuhujana, ja oli mukana mm. perustamassa työväenyhdistyksen naisosastoa jo vuonna 1902. Maria oli myös mukana Venäjän sortotoimia vastustavassa poliittisessa aktivismissa, ja tulikin pidätetyksi monta kertaa ennen pakoaan ruotsiin vuonna 1910.

Myös yksityiselämän puolella Marian temperamentti näkyi. Maria meni naimisiin ja sai kolme lasta Fredrik Laineen kanssa, kunnes otti avioeron vuonna 1917, aikana, jolloin avioerot eivät tuolloin olleet laisinkaan tavallisia. Maria herätti myös ihmetystä ja jopa pahennusta näyttävällä pukeutumisellaan. Ompelija osasi tehdä itselleen näyttäviä ja persoonallisia vaatteita, mutta osa piti moista hienostelua sopimattomina työväenluokan edustajalle.