Sanasta miestä, sarvesta härkää

Iiläisten härkäpäisestä luonteesta on kuultu monia mielipiteitä. Tässä kirjoittaja ”Kynä” esittelee oman kuvauksensa iiläisistä Kaiku-lehdessä tasan 130 vuotta sitten, peräti kaksin kappalein. Ovatkohan kuntakokoukset nykyään tylsempiä, kun en muista tällaisia uutisia Rantapohjasta viimeaikoina lukeneeni?

Ensiksi oli eräs Jussi, jolle tärkeintä oli aina saada olla vastarannan kiiski. Jussi esiintyi kuntakokouksessa, jossa oli yhdessä pähkäilty, kuinka voisi takseerauksen eli verotuksen perusteita muuttaa todellisia tienestejä paremmin vastaaviksi. Itse asialla ei kuitenkaan ollut Jussille niin väliä; kuten saamme huomata; 

”Kuntakokouksesta puhuessa sopinee mainita sen järjestyksestä ja keskustelutavastakin; että se olisi kutakuinkin hyvä, melkeenpä kiitettävä, ellei meillä olisi muuan ”Jussi” jota huvittaa aina olla sillä puolen ”että minä paan vastaan”; asiasta hän ei näytä paljon välittävän, kääntyipä se minnepäin tahansa, sillä hyvästi se hänen poliitilleen sopii. Yhtä asiaa samasta kokouksesta väittää kahtaalle päin kun häntä vaan saa ”panna vastaan”. 

Tämä ritarillinen Jussi itse viisaasta politiikistään ei kärsi että muut (varsinkin jos ne ovat pienempiverosia) kuin hän ovat asiasta toista mieltä ja jos eivät ne anna niin olla kuin Jussi tahtoo, niin silloin saavat he kuulla mieskohtaisia parjauksia jos kuin törkeitä. Jonka vuoksi kokouksen esimiehet eli puheenjohtajat ovat aina kiistassa Jussin kanssa edelliset kuin muistuttavat jussia sopimattomuudesta jota ei ”Jussi” kärsi. Viime kokouksessakin kuin ei Jussi saanut mistään asiasta puoltaan päälle eikä muuta voinut, niin, näyttääkseen oppiaan ja sivistystään, istui hän lakki päässä kokoushuoneessa ja tämä tosiaan olikin juhlallista nähdä kun hän niin kuin ritari joukossa yksin istui – komia – ei vaan korkia lakki päässä.”

Ja sitten oli eräs nimettömäksi jäävä suutari, joka ei tahtonut naapurinsa kykyihin uskoa:

”Viime kevännä alkoi täällä eräs seppä A. Tapio välitöikseen tehdä takaaladattavaa luotipyssyä. Naapurin isäntä eräs suutari kuin näki teoksen alun, ei uskonut siitä mitään tulevan, jonka tähden hän teki lupauksen sepälle, että jos sinä siitä pyssyn saat, nimittäin takaaladattavan, niin saat minun ensiksi sillä ampua. Viime viikolla valmistui pyssy ja seppä koitettuaan ampua näki että pyssystä tuli täytettävä. Lähetti erään miehen naapurilleen sanomaan, että tulla heille ja tehdä parannus pahoista töistään, sillä henkensä on hänen kädessään. Naapuri tulikin ja hänkin koiteltuaan, että pyssy oli käyttävä, alkoi pyytää peruuttaa lupaustaan. Naapuri varmaan ei muistanut sananlaskua: ”Miestä sanasta härkää sarvesta”.”  - Kynä , Kaiku 19.1.1889