Sanasta miestä, sarvesta härkää
Iiläisten härkäpäisestä luonteesta on kuultu monia
mielipiteitä. Tässä kirjoittaja ”Kynä” esittelee oman kuvauksensa iiläisistä
Kaiku-lehdessä tasan 130 vuotta sitten, peräti kaksin kappalein. Ovatkohan kuntakokoukset nykyään tylsempiä, kun en muista tällaisia uutisia Rantapohjasta viimeaikoina lukeneeni?
Ensiksi oli eräs Jussi, jolle
tärkeintä oli aina saada olla vastarannan kiiski. Jussi esiintyi
kuntakokouksessa, jossa oli yhdessä pähkäilty, kuinka voisi takseerauksen eli
verotuksen perusteita muuttaa todellisia tienestejä paremmin vastaaviksi. Itse
asialla ei kuitenkaan ollut Jussille niin väliä; kuten saamme huomata;
”Kuntakokouksesta
puhuessa sopinee mainita sen järjestyksestä ja keskustelutavastakin; että se
olisi kutakuinkin hyvä, melkeenpä kiitettävä, ellei meillä olisi muuan ”Jussi”
jota huvittaa aina olla sillä puolen ”että minä paan vastaan”; asiasta hän ei
näytä paljon välittävän, kääntyipä se minnepäin tahansa, sillä hyvästi se hänen
poliitilleen sopii. Yhtä asiaa samasta kokouksesta väittää kahtaalle päin kun
häntä vaan saa ”panna vastaan”.
Tämä ritarillinen
Jussi itse viisaasta politiikistään ei kärsi että muut (varsinkin jos ne ovat
pienempiverosia) kuin hän ovat asiasta toista mieltä ja jos eivät ne anna niin
olla kuin Jussi tahtoo, niin silloin saavat he kuulla mieskohtaisia parjauksia
jos kuin törkeitä. Jonka vuoksi kokouksen esimiehet eli puheenjohtajat ovat
aina kiistassa Jussin kanssa edelliset kuin muistuttavat jussia
sopimattomuudesta jota ei ”Jussi” kärsi. Viime kokouksessakin kuin ei Jussi
saanut mistään asiasta puoltaan päälle eikä muuta voinut, niin, näyttääkseen
oppiaan ja sivistystään, istui hän lakki päässä kokoushuoneessa ja tämä tosiaan
olikin juhlallista nähdä kun hän niin kuin ritari joukossa yksin istui – komia
– ei vaan korkia lakki päässä.”
Ja sitten oli eräs nimettömäksi jäävä suutari, joka ei
tahtonut naapurinsa kykyihin uskoa:
”Viime kevännä alkoi
täällä eräs seppä A. Tapio välitöikseen tehdä takaaladattavaa luotipyssyä.
Naapurin isäntä eräs suutari kuin näki teoksen alun, ei uskonut siitä mitään
tulevan, jonka tähden hän teki lupauksen sepälle, että jos sinä siitä pyssyn
saat, nimittäin takaaladattavan, niin saat minun ensiksi sillä ampua. Viime
viikolla valmistui pyssy ja seppä koitettuaan ampua näki että pyssystä tuli
täytettävä. Lähetti erään miehen naapurilleen sanomaan, että tulla heille ja
tehdä parannus pahoista töistään, sillä henkensä on hänen kädessään. Naapuri
tulikin ja hänkin koiteltuaan, että pyssy oli käyttävä, alkoi pyytää peruuttaa
lupaustaan. Naapuri varmaan ei muistanut sananlaskua: ”Miestä sanasta härkää sarvesta”.” - Kynä , Kaiku 19.1.1889

Kommentit
Lähetä kommentti