Ilmastonmuutos tulee (taas), oletko valmis?

Iissä järjestetään ensi viikonloppuna ilmastoaiheinen tapahtuma, IlmastoAreena. Kyseinen tapahtuma järjestetään museoalueella, joten päätinpä avata sanaisen arkkuni aiheesta minäkin. Museo ei ehkä kaikista äkkiseltään tunnu mitenkään merkittävältä toimijalta ilmastonmuutoksen kannalta, mutta se antaa jotakin, mitä kukaan muu ei voi: Pitkän ajan näkökulman ilmaston muutokseen ja sen merkitykseen alueen asukkaille. Mm. arkeologian ja historian keinoin tiedämme, miten menneisyyden ilmastovaihtelut ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Keskitynkin tässä päivityksestä kertomaan niistä, sillä nykyisestä ilmastonmuutoksesta löytyy varmasti parempiakin asiantuntijoita, esimerkiksi IlmastoAreenasta. Ohjelman ja lisätietoa tuosta tapahtumasta löydät täältä: https://ilmastoareena.fi/

Ehkä varhaisin ilmastoilmiö josta tämä blogin pieni ilmastohistoriakierros kannattaa aloittaa, on jääkausi. Jääkausi on tietysti useimmille paikallisille tuttu ilmiö, näkyyhän sen vaikutukset täällä edelleen. Jääkaudella, noin 10000 vuotta sitten Pohjois-Suomen päällä oli jopa kilometrin paksuinen jäämassa. Tämä jäämassa hioi tieltään pienemät ja isommatkin kivet ja kumpareet, niin että saatiin tämä tasainen Pohjanmaa, jota nyt asutamme. Samalla jäämassa myös painollaan painoi maankuorta alas. Vaikka jää suli jo lähemmäs 9000 vuotta sitten, ei maa ole vieläkään palautunut, vaan kohoaa tämän painauman jäljeltä edelleen. Kohoaminen on voimakkainta täällä meillä Perämerellä, jossa maa kohoaa jopa sentin vuodessa. Käytännössä tämä tarkoittaa jopa metriä sadassa vuodessa, ja tuhansissa vuosissa mitattuna rantaviiva onkin maan kohotessa siirtynyt Yli-Iin Kierikkikeskuksen kohdilta tuonne Alarannan taakse.

Kivikaudella, esimerkiksi Kierikin asuttamisen aikaan täällä oli myös keskiverrosti monta astetta lämpimämpää, kuin nyt. Pähkinäpuut kasvoivat ja talvet olivat leudompia, mikä teki kivikauden ihmiselle tästä erityisen houkuttelevan paikan asua. Kivikauden ihmiset elivät kuitenkin hyvin erilaisessa kulttuurissa kuin me; Suomen alueella asukkaita ei laskettu miljoonissa, vaan tuhansissa, ja pääasiallisina elinkeinoina oli kalastus ja metsästys, ja ehkä etelämpänä myös viljely. Ihmisen oli helppo sopeutua myös muutoksiin, sillä ne tapahtuivat pitkän ajan kuluessa, ei yhden ihmisiän aikana. Pikkuhiljaa selviytymiskeinot päivittyivät uusiin olosuhteisiin sopiviksi. Muutokset tapahtuivat muutenkin pitkällä aikajänteellä; kestihän kivikausi tuhansia vuosia. 

Olaus Magnuksen kartta vuodelta 1539. Ii ja Oulu oikeassa yläkulmassa (Ighia & Vla)

Keskiajalla ja uuden ajan alussa, noin 1400-1800 -luvuilla taas vallitsi niin sanottu pieni jääkausi; ilmasto kylmeni hetkellisesti. Ilmaston viileneminen tietysti teki maanviljelystä hankalaa. Sadot eivät ehtineet kypsyä ennen hallan tuloa, ja kun muutama kylmä vuosi koitti peräjälkeen, lainaviljatkin loppuivat. Viljalkato aiheutti lukuisia  nälkävuosia, jotka verottivat ankarasti väestöä. Nälkävuodet ajoivat myös ihmiset liikkeelle ja kerjäämään, mikä puolestaan levitti vielä kulkutauteja tehokkaasti muutenkin heikentyneen väestön keskuudessa. Erityisen kylmää oli 1690-luvulla, ja tuon vuosikymmenen lopulla koettiinkin erityisen paha ajanjakso, joka tunnetaan Suurina kuolonvuosina. Suomessa arvellaan ainakin neljänneksen koko väestöstä menehtyneen tuona aikana. 

  

Vaikka ilmasto on vaihdellut luonnollisestikin, nyt ei ole kyse  siitä. Nyt ilmasto lämpenee nopeammin kuin koskaan, ja aivan ihmisen vaikutuksesta. Vaikka ajatus pähkinäpuista ehkä alkuun kuulostaisi houkuttelevalta, täytyy ajatella suurta mittakaavaa: Ilmastonlämpeneminen muuttaa koko maailmaa, eivätkä kaikki vaikutukset ole yhtä mukavia, kuin lisääntyneet hellepäivät.