Tänään olen valmistellut näyttelyyn vähän erilaisia kuvia (ja tarinoita) jatkosodasta. "Lutolla huolto pelaa", lukee taakkaporo-kuvan takana. Sota-aikana Petsamossa porot olivat hyvä, ja toisinaan ainoa tapa toimittaa huolto perille talvella. Suomenhevosen tärkeydestä sodassa on puhuttu paljon, mutta porot ovat tainneet jäädä vähemmälle huomiolle, samoin kuin poromiehet. Petsamossa kolttasaamelaisten paikallistuntemus oli korvaamaton apu sotilaille.
| Kuva: S.Puolakan kotiarkisto |
 |
Kuva:
| Kuva: S.Puolakan kotiarkisto |
|
Toisessa kuvassa on juuri kaadettu emokarhu. Pentua ei kuvassa näy, mutta sellainen partion kimppuun hyökänneellä emolla oli. Sotilailla taisi käydä pentua sääliksi, ja he ottivat pennun mukaansa leiriin. Pentu elelikin korsussa sotilaiden kanssa pari kuukautta, kunnes se päätettiin lahjoittaa eteenpäin marsalkka Mannerheimille. Suunnitelmasta kuultuaan marsalkka kuitenkin totesi, että "Mitä minä karhulla teen?", jolloin marsalkalle päätettiin lahjoittaa vähän helpommin käsiteltävä emokarhun talja. Lutto-nimen saanut pentu lahjoitettiin saksalaisille, joilta se päätyi saksalaiseen eläintarhaan. Hellbrunnin eläintarhassa se kohtasi valitettavasti loppunsa liittoutuneiden pommituksissa.
 |
| Kuva: S.Puolakan kotiarkisto |
Kommentit
Lähetä kommentti